KUN MIKÄÄN EI OLLUTKAAN MITÄ LUULIN -
kolmevuotiaan Curly Girlin sukellus syvään päähän
Kevätaurinko lämmittää kasvojani, kun istun ulkona kirjoittamassa. Linnut ovat alkaneet liverrellä ja myös sulavan lumen lirinä kantautuu korviini eri puolilta pihaa. Tuntuu hyvältä oikoa jäseniään auringonpaisteessa pitkän talven jäljiltä.
Kevätauringon säteitä keräämässä. Hiuksissa loistaa Cultivators-kasviväreillä aikaansaatu sävy.
Tiedätkö, olen jo kolmevuotias Curly Girl! Viime kuussa oli kiharamatkani kolmas syntymäpäivä 🎉🎉🎉 Kylläpä on vuodet sujahtaneet vauhdilla ja kuitenkin noihin kolmeen vuoteen mahtuu todella huima määrä oppia ja oivalluksia ja sanoa vielä, että hyvin syviä sellaisia!
Olen ihan eri ihminen nyt, kuin silloin alkumatkallani. Suhteeni hiuksiini on muuttunut moneen kertaan matkalla hakiessani tasapainoa siihen, kuka minä olen hiuksistani riippumatta ja kuitenkin niin, että hiuksetkin ovat osa minua ja ne näyttelevät osaa minussa. Mielenkiintoisia syvyyksiä aiheesta, joka vielä reilu kolme vuotta sitten näyttäytyi aivan eri valossa.
Jaan sinulle tässä tekstissäni tällä tavalla pohdiskellen ja avaten sitä kaikkea, mikä minussa on kiharamatkani myötä avautunut. Uskon, että saat lukiessasi omalta matkaltasi mieleen monia tilanteita, joissa olet ehkä aistinut muutosta myös itsessäsi, vaikka et olisi pystynyt sitä itsellesi sanoittamaan.
Jos olet seurannut matkaani, tiedät ehkä lähtökohtani. Kertaan silti: olin pääsääntöisesti todella turhautunut hiuksiini, ennen kuin CG-metodin pariin löysin. Hiusteni tila vaikutti minuun ihmisenä, annoin hiusteni määrittää sen, kuka minä olen. Ajattelin monta kertaa ottavani sakset käteen ja leikkaavani hiukseni kokonaan pois. Inhosin hiuksiani ja mietin miksi minulle on pitänyt sellainen reuhka taakaksi antaa. Suhteeni itseeni oli siis selvästi vääristynyt, kun annoin hiuksilleni niin ison roolin kokonaisuudessa.
Hassua tässä kaikessa on se, että hiuksiani kommentoitiin silloinkin ja vieläpä hyvinkin positiiviseen sävyyn. Monesti olisi tehnyt mieli kirkua, että "saat nämä kyllä ihan vaikka heti. Etkö todellakaan näe, kuinka kauheat nämä ovat?!"
No, jälleen kerran itselle huomionarvoinen asia: kaikki aiheeseen liittyvä on ollut oman pääni sisällä.
No joo, ei se harjan käyttö kuiviin luonnonkiharoihin yleensä ole mikään erityisen hyvä valinta 😀
CG-metodi näyttäytyi minulle aluksi, ja itse asiassa aika pitkäänkin, eräänlaisena "Holy Grailina", pelastuksen tarjoajana ja lähteenä ja olen siitä toki hyvin kiitollinen. Kaikki se, mitä huima innostukseni asiaan toi tullessaan, ylitti nimittäin oman etuni. Tällä tarkoitan sitä, että sain autettua todella monia muitakin konkreettisesti hyödyntämään metodia ja sitä kautta löytämään omien hiustensa lähteille, mutta myös sitä, että löysin matkan varrella elämääni ihmisiä, jotka ovat todellisia helmiä ja kultakimpaleita ja joista olen todella onnellinen. Näen siksikin kokonaisuuden paljon isompana, kuin muutoksena hiuksissa. Ja lisää oli tulossa….
Matkani edetessä aloin nähdä vielä syvemmälle itseeni ja oivalsin, ettei kyse koskaan ole ollut siitä miltä hiukseni näyttävät ja tuntuvat, vaan miltä minusta tuntuu, kun joku muu katsoo minua omilla silmilläni. Omat silmäni olivat näet hyvin ankarat. Ne näkivät virheitä ja puutteita ja myös liian suuria eroja joihinkin toisiin verrattuna.
Koska olen tehnyt monin muunlaisin tavoin matkaa itseeni jo vuosi-, vuosikausia, alkoi tämä omien ajatusteni peilautuminen muiden kautta tuntua väkivaltaiselta ja täysin irti siitä linjasta, jossa jo kuvittelin olevani itseni kanssa.. ja itseasiassa myös hiusteni kanssa.
Siinä, missä ennen seisoin vielä hieman pidemmän ajan peilin edessä vääntämässä ja kääntämässä jotakin johonkin, jonne se jokin ei halunnut mennä, aloin nähdä itseni kokonaisuutena, jossa hiukset ovat vain yksi osa. Minussa tuo osa on tällainen, sinussa se on toisenlainen. Minä olen minä ja sinä olet sinä. Minä en olisi minä, jos minulla olisi sinun hiuksesi, tai vaikka sinun nenäsi, reitesi, mitä vaan.
Minä en ole kenenkään kopio tai kuva ja jos näen itsessäni puutteena sen mikä sinussa on, mutta minussa ei, tarkoittaa se sitä, että pyrin kuitenkin olemaan kuva tai kopio sinusta.
Hassulta tuntui pitkästä aikaa laittaa hieman väriä luomille ja jopa huulikiiltoa. Vaihtelu virkistää!
Tällaiset asiat ja niiden oivaltaminen itsessäni rentoutti suhtautumistani hiuksiini. Se, mitä olin todella intensiivisellä tavalla tuhkasta nousseena Curly Girlinä aloittanut, ei johtanutkaan lopulta siihen, mihin sen ajatuksissani näin johtavan. Eli minusta ei tullutkaan Suomea ympäri kiertävää kiharamentoria, joka kulkee pelastamassa kadonneita siskoja ja veljiä omien hiustensa vankilalta! Noh, en toki sitä tuollaisin sanoin ajatellut, mutta se oli asiaan liittyvä energia, jolla sitä silloin olisin lähtenyt toteuttamaan.
Uskon vahvasti siihen, että kuljen koko ajan siihen suuntaan, johon minun on tarkoitettu kulkevan, joten vaikka kuinka koitin kääntää rattia kohti tuota tietä, ei minua sinne vaan päästetty.
Sen sijaan tieni toi minut ja mieheni maalle. Olemme asuneet täällä nyt hieman yli vuoden ja tämä vuosi onkin ollut tämän tähän mennessä kolmevuotisen kiharamatkani omituisin ja kokonaisuuden kannalta merkityksellisin.
Mieheni tekee yötyötä, joka tarkoittaa sitä, että hän on 3-5 yönä poissa kotoa ja vastaavasti niiden jälkeen nukkuu päivät. Olen siis hyvin paljon omissa oloissani. Ympärillämme on metsää, peltoja ja yksi naapuritalo, joka kuitenkin on meistä 500 m päässä, emmekä näe toisiamme muuten kuin harvakseltaan heidän ajaessa ohitsemme. Poikkeusolot ja rajoitukset hiljensivät yritystoimintani. Minua ei siis ole juuri kukaan katselemassa.
Syksyisen kampaajakäynnin jälkeen kiharoihin tuli hetkellisesti mukavaa ryhtiä.
Sanoin omituisin kiharamatkani vuosi siksi, että täällä tajusin tekeväni asioita hiuksiini liittyen edelleen hyvin paljon tuon rikkinäisen peilin vuoksi. Pesin, hoidin, lutrasin ja läträsin siksi, että se mitä ulkopuolelta kommentteina saan vahvistaisi sitä, mitä HALUAN tuntea itse itseeni liittyen mutta en tunne, joten tarvitsen sen ulkopuolelta.
Jonkun kommentti: "Oi, miten upeat kiharat!" on siis koko ajan ollut minulle vahvistuksen hakemista, ei jotain mitä näen itsessäni muutenkin. Siksi en itseasiassa lähimainkaan aina edes uskonut kohteliaisuuden antajaa. Tämä kaikki taas juontaa juurensa kolmen vuoden taakse, jolloin en hyväksynyt itseäni niillä hiuksilla, jotka minulle oli suotu.
Hiukseni kokivat muutoksen, mutta sisäinen kuvani laahasi perässä.
Täällä maalla pääsin irti tuosta vääristymästä oivallettuani, etten täällä juuri muuta tee hiuksilleni kuin pesen ja hoidan. Jos siis teen vain tuon verran, koska kukaan ei ole katsomassa, kenen vuoksi olen sitten siihen asti asiat tehnyt??? Heureka!!!! Ai että, miten kirpaisee huomata itsessään tällaisia kipupisteitä ja miten vapauttavaa silti on ne itselleen myöntää ja löytää niiden kautta todellinen itsensä ❤️💓❤️
Arki-minä: hiukset harjattu "suoriksi" ja laitettu ponnarille.
Vertauskohtana vielä: meikkaan kasvojani hieman pääsääntöisesti joka aamu. Se ei muuttunut miksikään maallemuuton myötä. Teen sen omaksi ilokseni, korostaen joitain omia piirteitäni. Siihen ei liity mitään haavaa, traumaa, hyväksynnän hakua tai muutakaan ja tiedän sen mm. siitä, että voin lähteä ihmisten ilmoille hyvin ilman meikkiäkin. Tämä oli hyvä reflektointi itselle hiuksiin liittyen, koska se suhde olikin täysin erilainen ja sisälsi ahdistusta ja pikkupaniikkia, kun piti saada hiukset sellaisiksi, että saan edelläkuvatun peilauksen niistä.
Enää en tarvitse sitä. Minä olen itseni silmissä ja sydämessä täydellinen täysin riippumatta siitä, miltä kiharani näyttävät. Olen vapaa!!
Se, mitä teen tällä vapaudella onkin toinen asia. Voin siis vääristää sen välinpitämättömyydeksi, joka ei ole mielestäni vapautta vaan itsensä hylkäämistä ja enemmän rakkaudettomuutta, kuin rakkautta itseä kohtaan. Tai voin nähdä vapauden todellakin voimavarana itseäni kohtaan, suurena rakkauden osoituksena ja sitä kautta milloin minkäkinlaisina valintoina, kuten "tänään valitsen pestä ja hoitaa hiukseni ihanilla hiuksilleni sopivilla tuotteilla ja painaa pääni satiinisella tyynyliinalla päällystettyyn tyynyyni" TAI "tänään valitsen tehdä kaikki mahdolliset kommervenkit, niin että kiharani niiden jäljiltä ponnahtelevat kuin jouset ja loistavat kilpaa auringon kanssa!" Molemmat ovat rakkautta ITSEÄNI kohtaan, ilman pyrkimystä miellyttää, hakea hyväksyntää, olla tietynlainen, sopia muottiin jne.
Olen edelleen Curly Girl. Nyt vaan olen eheytynyt Curly Girl ja siksi CG ei enää ole minulle sama kuin "olen panostanut näin paljon ja sen täytyy myös näkyä myös muille." Olen CG myös hiukset tiukalla letillä, olen CG myös hiukset sotkussa sunnuntaiaamuna, olen CG pipo päässä ja olen CG ystävän mökkisaunan "ties-minkä-shampoon" jälkeen. Olen CG itselleni.
Kiharaa, lainetta, pörröä, kiiltoa .. ja kaikki ihanasti osa hiuksiani.
Tämä kolme vuotta on auttanut minua ymmärtämään myös sen, että voidakseni vapautua ylipäätään (kyllä, tämänkin asian ympäriltä löysin itseni!), on minun ensin pystyttävä vapauttamaan itseni mieleni vankilasta, jossa pienennän, vähättelen, arvostelen ja tuomitsen itseni ja itseäni. Näin sanottuani korostan silti vielä, ettei vapaus ole jotain jonka perässä täytyy juosta. Vapaus löytyy hyväksynnästä sille mitä on ja se tulee aina sisältäpäin.
"Todellinen vapaus löytyy siitä mitä MINÄ OLEN,
ei siitä mitä MINULLA ON."
-Guy Finley
Alkumatkallani puhuin osittain tällaisia syvällisempiä asioita. Olin kuitenkin itse silloin vielä sokea itselleni ja sille, että olin vain siirtänyt itseni vankilasta toiseen: siitä paikasta, jossa en hyväksynyt hiuksiani sellaisina, kuin ne olivat siihen paikkaan, jossa hyväksyin jo kiharat, mutta vertasin omiani toisten kiharoihin..
Jos rakkauteni itseäni kohtaan on ehdollista, miten ikinä voisin rakastaa muitakaan ehdoitta? Se on suuri kysymys, johon tiedän vastauksen. Nyt tehtävänä on ainoastaan elää vastausta todeksi.
Mielenkiintoista on nähdä vaikkapa seuraavan kolmen vuoden kuluttua, millaisten asioiden ääreltä silloin itseni löydän ja millaisin ajatuksin katson taaksepäin tähän hetkeen. Elämä on kyllä jännittävää ja ihmeellistä!
Ihanana tukena itselleni konkreettisesti on ollut Sumilayi. Se, että käytössäni on tuotesarja johon voin luottaa oli vuodenaika tai keli mikä tahansa, on ollut iso apu ja uskon, että se on myös auttanut minua pääsemään nopeammin käsiksi näihin syvempiin asioihin itsessäni. Jos minulla olisi tuotteet, jotka tekisivät yhdellä hetkellä yhtä ja toisella toista hiuksilleni, menisi huomioni siihen. Syvä kiitollisuus siksikin tätä huikeaa tuoteperhettä kohtaan.
Ja vaikka ylläoleva lainauskin sanoo vapauden olevan minussa, ei suinkaan siinä mitä minulla on, tarjoaa tämä tuotepuoli silti helppouden konkreettiseen hiusten hoitamiseen ja se on kiva se 😉🥰 Vaikka olenkin tällainen itseni vapauttanut kikkurapää, pidän silti koko ajan huolta hiuksistani siinä missä tietyillä hammastahna ja -harjavalinnoilla hampaistani.
Ensi kerralla kirjoitan kokemuksistani sarjan loistavista öljyistä, joita alkaa olla jo hyvin moneen käyttötarkoitukseen. Rakastan peilikaapissani olevaa öljypullojen rivistöä ja käytän niitä joka päivä. Ole siis kuulolla. Lupaan pitää seuraavaan kirjoitukseen huomattavasti lyhyemmän välin, kuin se mikä tämän ja edellisen väli oli!
Lettipäinen Curly Girl
Iloa ja valoa päiviisi,
Mariia ☀️